torstai 14. tammikuuta 2016

Huisk huisk huisk

Ennen kirkon ovista ulos astumista otimme Keken kanssa tiukan oikean ja piilouduimme pieneen eteishuoneeseen odottamaan vieraiden poistumista kirkosta pihan puolelle. Siellä me kikatettiin (no okei, miehet ei taida kikattaa, joten sanotaan, että Keke vaikkapa hörähteli ;D) helpottuneina ja ihmeteltiin, kuinka niillä voi kestää niin pitkään ulostautua :) Onneksi bestman kuitenkin kunnon pakanan elkein tuli viihdyttämään meitä taskumattinsa kera. Pitäähän sitä nyt kerran elämässä kirkossakin pikku napanterihömpsyt ottaa ;D 

Eikä niillä vierailla varmasti oikeasti kovin kauaa mennyt ulos siirtymisessä. Oltiin vaan niin täpinöissämme ja huojentuneita siitä, että kirkko-osuus oli ohi, että haluttiin äkkiä vieraidemme pariin ja juhlapaikalle. Sitä paitsi odottelu taisi olla ihan mun oma mokani, sillä se johtui suurimmaksi osaksi ilmeisesti siitä, että halusin riisin/ruusun terälehtien/ilmapallojen/saippuakuplien sijaan vieraillemme jaettavan huiskutuskepit kirkon ovella ;) Niitä oli melkoinen nippu ja nauhat olivat kietoutuneet yhteen, mikä hankaloitti kovasti jakohommiin nakitettujen poikien työtä. Sori O ja V! :) Näin jälkiviisaana pyörittäisin nauhat rullalle kepin ympärille ja kiinnittäisin palalla teippiä (kuten esim. tässä blogissa on tehty). Näin ne olisi ehkä noin tuhat kertaa helpompi jakaa vieraille :)

Ihana yllättynyt huiskutuskepin saaja :D <3
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Huiskutuskepit me askarreltiin itse apujoukkojen kanssa. Ideahan on periaatteessa simppeli. Ostetaan tikkuja (Me käytettiin puisia grillitikkuja, mutta tässähän voi käyttää mielikuvitusta ja hankkia niiden sijaan vaikkapa joitain hienoja kuviollisia paperipillejä, jos haluaa) ja nauhoja (Meillä oli pääosin hopeisia, vaaleanvihreitä ja violetteja satiininauhoja. Niitä löytyy esim. eBaystä halvemmalla kuin Suomen kaupoista, mutta meillä nauhat loppuivat välissä kesken, joten kävin ostamassa täydennystä Cittarista) ja kiinnitetään nauhat esim. kuumaliimapistoolin avulla tikkuihin. Meille (lue: minulle :'D) näin yksinkertainen malli ei kuitenkaan riittänyt, vaan pitihän sitä vähän hifistellä ;)

1) Ensinnäkin me maalattiin puiset grillitikut valkoisella spraymaalilla, sillä eihän nyt vaaleaa puuta voi meidän häiden teemavärien kanssa sekoittaa ;D 

2) Toisekseen keppien päihin lisättiin pienet paperiviirit, joissa luki onnitteluhuudahduksia kuten vaikkapa "Congrats", "Jippii" tai "Hurraa". Ensimmäiset varsinaiset askartelutalkoot järjestettiin suht lyhyellä varoitusajalla, joten en ehtinyt suunnittelemaan viiripohjia tietokoneella itse. Onneksi kuitenkin netistä löytyi tähänkin ongelmaan ratkaisu ja lainasin viiripohjat eilen tein -blogista sekä Flights of Fancy -blogista. Viirinauhat tulostettiin tavalliselle valkoiselle kopiopaperille, leikattiin ja liimattiin tikkuun nauhojen yläpuolelle. Tavallinen paperiliima riitti tähän.

3) Kolmanneksi tikkuihin kiinnitettiin pieni tiuku, joka helisi hennosti keppiä heiluttaessa. Tiuku solmittiin ensin pätkään ompelulankaa ja sen jälkeen naru kiedottiin tikun ympärille.

Huiskutuskepit vaikuttavat ensikuulemalta suht yksinkertaisilta tehdä, mutta kyllä niissä ihan oikeasti on hommaa. Ainakin jos niihin lisää muutakin kuin pelkät nauhat. Joten suuret kiitokset kaikille apureille! Kepit eivät varmasti olisi valmistuneet häihin mennessä ilman teitä <3 Jos jotain tekisin keppien suhteen toisin, niin haluaisin ehdottomasti nauhoista pidemmät! Mitä pidemmät nauhat, sen näyttävämmät ja hienommat kuvissa. Meidän nauhat olivat ehkä n. 40 cm, mikä on mielestäni liian vähän. Nyt jos saisin päättää niin leikkaisin niistä ainakin 60-senttisiä. Vinkki! Älkää pihdatko nauhojen pituudessa, vaikka kuinka siltä tuntuisi. Pituudella ON väliä! ;D

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Back to the wedding day. Huiskutuskeppien jakamisen jälkeen me saatiin Keken kanssa vihdoin astua kirkosta ulos. Taivas oli pilvinen, mutta onneksi ei satanut. Tunnelma ulkona oli jotenkin rauhallinen, oudon hiljainen. Kukaan ei puhunut mitään, tiu'ut vain helisivät. Se oli oikeastaan kivaa, mutta oikeastaan olisi ollut kiva kuulla hurraa-huutoja ja taputusta. Mua on vissiin vaikea miellyttää :D Joka tapauksessa oli ihana nähdä rakkaita hymyileviä kasvoja ympärillä <3 Me pysähdyttiin hetkeksi kirkon ovelle ja suudeltiin, minkä jälkeen me lähdettiin astelemaan vieraidemme muodostamaa kunniakujaa pitkin kohti meidän häämenopeliä. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa... ;) 

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

4 kommenttia:

  1. Näyttääpä kivalta! Upea tuo pusukuva sekä sen alla oleva kuva, joka on kuvattu huiskutuskeppien "takaa". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykkäät! :) Mustakin erityisesti tuo kuva, jossa kävellään kunniakujaa pitkin on tosi kiva :) Huiskutuskepit näkyy siinä hienosti. Kiitokset kuvaajalle tästäkin!

      Poista
  2. Oi kun kivoja! Mä oon kans miettinyt huiskutuskeppejä.... saa nyt nähdä toteutetaanko vai ei! Mut näyttää kyllä sen verran kivalta, et eiköhän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva että muutkin tykkää! :) Jos multa kysytään niin, vaikka kepeissä on oma hommansa, niin on ne ehdottomasti sen arvoiset. Innolla jään odottamaan, millaiset kepit teille tulee ;)

      Poista

Kiitos kaunis kommentistasi! <3 Et tiedäkään, kuinka se lämmittää mieltäni!