Epäonnen(ko) kihlakuvaukset

Harmittelin aiemmin täällä, kun emme muistaneet ottaa kihlajautumisemme kunniaksi meistä kuvia. Näinpä otin marraskuussa härkää sarvista ja kysyin serkkuni hyvältä ystävältä Anulta, joka on kuvaillut jo jonkin aikaa omaksi sekä muiden iloksi, josko hän voisi meistä nappasta muutamia pariskuntakuvia, joita siis kihlakuviksikin kai voidaan nimittää. 

Yritimme pitkin talvea useana eri viikonloppuna järjestää kuvauksille aikaa, mutta joka kerta keli oli huono; joko tuli lunta, oli muuten harmaata tai järkyttävän kylmä. Ja sen yhden kerran, kun luontoäiti olisi ollut puolellamme, päätti pöpö iskeä ja kellistää sekä minut että Keken sängyn pohjalle palelemaan. Sitten tulikin jo kevät, lumi alkoi sulaa ja alkuperäinen ajatukseni talvisista kuvista alkoi tuntua hankalalta toteuttaa. KUNNES takatalvi yllätti, kerrankin positiivisesti ;) Näpyttelin Anulle riemusta hihkuen viestiä ja onneksemme saimme järjestettyä muutaman päivän päähän yhteistä aikaa kuvauksille. 

Kuvauspäivä valkeni tarpeeksi lumisena ja aurinkoisena. Laittauduin innokkaasti valmiiksi kuvauksia varten. Valitsin luonnollisen tyylin, sillä tarkoituksena oli ottaa rentoja ulkokuvia. Sillä sekunnilla, kun lähdimme hakemaan Anua kyytiimme, päätti aurinko mennä pilveen ja pilvipeite laajeni lopulta niin, että esimerkiksi kivat auringonlaskukuvat jäivät vain haaveeksi. Niin meidän tuuria. Tuuli oli tuolloin myös erittäin navakka, jonka näkee kuvissa mm. takkutukastani. Näistä haasteista huolimatta kuvaukset saatiin kuitenkin vihdoin toteutettua, jei! :)

Otimme kuvia luonnon helmassa kotikylällämme. Piirtelimme hankeen, poseerasimme vanhan ladon edustalla ja heittäydyimme leikkimielisiksi työntelemällä toisiamme vanhalla reellä. Meillä oli hauskaa ja tunnelma oli koko kuvauksen ajan rento. Anu on tosi mukava tyyppi ja ihana ihminen! <3

Ihan kaikki alun perin miettimäni ideat eivät päässeet toteutukseen, mutta saimme tosi monta ihanaa kuvaa muistoksi. Meistä ei ole ennen otettu kuvia, joten kuvauksista on varmasti hyötyä hääkuvausta ajatellen. Hyvännäköistä pussaamista täytyy ainakin ennen hääpäivää vielä treenailla ja itse pidin eniten kuvista, joissa hymyilimme edes hiukan. Näytän helposti vihaiselta, jos ilme on liian vakava. Hääkuvissa tullaankin siis mitä todennäköisimmin näkemään iloinen ja hymyileväinen pariskunta :)

"Pitemmittä" puheitta (kröhöm), tässä muutama maistiainen kuvistamme. Ethän kopioi ilman lupaa.

Lisää Anun upeita taidonnäytteitä löytyy hänen hurmaavasta blogistaan Looking world through glass. Kiitos vielä kerran kivasta kuvauskokemuksesta Anu! <3