lauantai 29. huhtikuuta 2017

Häämatka - Finally

Lopultakin me saatiin varattua häämatka! No okei, on siitä jo muutama viikko vierähtänyt, mutta heti, kun selvisi, että me jäädään tänne Jenkkilään vielä vuodeksi, ei ollut enää tekosyitä olla varamatta. Eikä me suunnata ihan mille tahansa Tallinnan risteilylle, vaan itäisen Karibian risteilylle yhdellä uusimmista jättiristeilijöistä. Jee! Lähtö koittaa niinkin pian kuin toukokuun loppupuolella. Kovasti on siis mm. Cruise Criticiä viime viikkoina yölukemisiksi tutkailtu. Tai siis minä olen. Keke on jättänyt suunnittelun ja hössötyksen suurilta osin mun harteille ja oon siitä ihan tyytyväinen. Jotaki tekemistä tällekin housewifelle :)

Kuva

Ollaan me kuitenkin jo kuukausien ajan makusteltu ja haaveiltu tästä risteilystä eli kyseessä ei ollut mikään päähänpisto. Ensimmäisen kerran taisin Karibian risteilyä häämatkaksi ajatella jo joskus, kun tänne Jenkkilään muutto ei edes ollut vielä tiedossa. Jostain hääblogista taisin aiheesta lukea ja sieltä asti tuo ajatus on mukanani kulkenut. Ja sitten, kun me vielä muutettiin tänne lähemmäs lämpimiä risteilyvesiä, ei asiasta ollut enää epäselvyyttä. 

Kyseessä on yhdeksän päivän risteily. Matkaan me lähdetään New Jerseyn Bayonnesta Cape Libertyn satamasta, jonne on matkaa täältä meiltä Virginiasta n. 5 tuntia. Ajateltiin ajella sinne vasta lähtöaamuna ja säästää näin hotellikustannuksissa. Auton voi jättää parkkiin ihan satamarakennuksen viereen $20/pvä. Ei ole ilmaista tuo pysäköinti ei, mutta kätevää, kun voi pysäköidä niin lähelle laivaa. Tarkoituksena on ottaa vielä selvää alueen muista parkkialueista/-taloista, mutta luulen, että päädytään tuohon lähimpään silti.

Viikko tai vähemmän tuntui liian lyhyeltä ajalta jättiristeilijällä. Kaksi viikkoa tai enemmän taas liian pitkältä (Entä jos me ei tykätäkään olla siellä ollenkaan?!), joten kultainen keskitie oli meidän valinta. Olen näin etukäteen tyytyväinen risteilyn pituuteen mm. sen takia, että olen lukenut lyhyemmillä risteilyillä käyneiden kokemuksia ja saanut selville, että monet jättialusten matkustajat eivät ole päässeet osallistumaan kaikkiin aktiviteetteihin, sillä aika on yksinkertaisesti liian lyhyt kaikkien matkustajien palvelemiseen.

Laivaksi me valittiin Royal Caribbean International -laivayhtiön (RCI) Quantum-luokan Anthem of the Seas. Ainoastaan RCI:n Oasis-luokan laivat ovat isompia kuin tämä toinen Quantum-luokan vuonna 2015 käyttöönotettu alus. Yksi syy sille, miksi päädyttiin juuri tähän laivaan, onkin nimenomaan se, että laiva on uusi. Myös se, että risteily lähtee niin läheltä, että meidän ei tarvitse maksaa suuria summia esim. lentolipuista, oli plussaa. Kolmas syy oli laivan hienot uudet teknologisetkin aktiviteetit, mutta niistä lisää myöhemmin. Neljäntenä meitä kiinnosti erityisesti yksi risteilyn matkakohteista.

Risteily kestää siis 9 päivää. Meripäiviä on lähtö- ja saapumispäivän lisäksi yhteensä 4. Kolmantena päivänä alus ankkuroi Bermudalle King's Wharfin satamaan. Viidentenä päivänä pääsemme tutustumaan St. Maartenin Philipsburgiin, jossa mm. etukäteen ihailemani Maho Beach sijaitsee. Maho Beachiä kutsutaan lentokonerannaksi. Tämä johtuu siitä, että rannan vieressä sijaitsee lentokenttä, jonne lentokoneet laskeutuvat ja josta lentokonet nousevat aiheuttaen tavaroiden ja ihmisten lentelyä rannalla. Must see!! :) Kuudentena päivänä poikkeamme Puerto Ricon San Juanissa ja seitsemäntenä Haitin Labadeessä. Satamia on siis neljä. Neljä upeaa kohdetta, joissa emme ole koskaan ennen vierailleet. Olen lukenut kaikista näistä saarista pelkkää hyvää enkä malta odottaa niille pääsyä.

Sitten niihin laivan aktiviteetteihin. Kuumimmat ja mainostetuimmat uutuudet aluksella ovat RipCord by IFly -laskuvarjosimulaattori ja North Star -näköalakapseli, joka nousee korkealle laivan päälle ja sivuille paljastaen upeat maisemat lasi-ikkunoistaan. Lisäksi laivalta löytyy törmäilyautoja, kiipeilyseinä, surffaussimulaattori, rullaluisteluareena, koripallokenttä, trapetsitunteja, kasino, moderni kuntosali, kauneushoitola jne. jne. Yksi juttu, josta oon erityisen innoissani on laivan Escape room, johon mää niin haluan ratkomaan ongelmia! Katettu aikuisten oma uima-allasalue nimeltä Solarium varmistaa sen, että altaalla voi viettää aikaa viileämpinäkin meripäivinä. Aluksella on tietenkin myös musiikkia ja muuta viihdettä. Kolme Broadway-tason showta ovat vetonauloja live-bändien, koomikoiden ja muiden lisäksi. Ulkoilmaleffat, triviat, bingo, tanssitunnit jne. pitävät myöskin omalta osaltaan risteilijät viihdytettyinä. 


Kuva

Erikoisuuksina mainittakoon vielä sisähyttien virtuaaliset parvekkeet, joista näkyy reaaliajassa kamerakuvaa ulkoa, baarimikkorobotit, hiljaiset bileet, joissa tyypit tanssivat kuulokkeet korvilla, ja kattokruunu, joka välkkyy sydämenlyöntien tahtiin. Niinpä! :O

Laivassa on useita ilmaisia ruokailumahdollisuuksia. Suuri buffet, 4 perinteisempää ravintolaa, pizzeria, hodarikoju, kahviloita... Myös maksullisia erikoisravintoloita on muutamia, mikäli tekee mieli Wonderlandin molekyyligastronomisia nautintoja tai sushia tai vaikkapa Jamie Oliverin italialaista. Mä niiiin haluaisin tuonne Wonderlandiin!! Mutta katsotaan raskitaanko ;)

Alkoholittomat juomat (poislukien limpparit) kuuluvat myöskin risteilyn hintaan. Lisäksi tarjolla on erilaisia juomapaketteja, mm. niille, jotka tykkää juoda alkoholia (lue: meille suomalaisille :D). Meillä on vielä laskelmat kesken, että ostetaanko paketti vai tyydytäänkö maksamaan drinksuista sitä mukaan, kun niitä tulee nautittua.

Mitäs vielä? Paitsi että jeejeejee!!! Ehkä siinä oli ne tärkeimmät. Palailen asiaan viimeistään risteilyn jälkeen joskus. Ihanaa vappua sinne Suomeen! Koittakaa pitää hauskaa, vaikka melko talvista siellä kelien puolesta vissiin onkin :)


Lämmöllä,
Maria, VA +28°C


tiistai 1. marraskuuta 2016

Back to the 90's

Koska Halloween...

Iskän ihanan puheen jälkeen oli vuorossa hieman vapaata seurustelua. Pyörimme Keken kanssa juhlasalissa ja juttelimme vieraidemme kanssa, kunnes jonkin ajan päästä kaikkia kehotettiin pikkuhiljaa siirtymään paikoilleen seuraavaa ohjelmanumeroa varten. Aikaa kului. Jutskailimme pöydässä Keken kanssa keskenämme. Nautimme olostamme. Bestman sääti musiikin tasoa. 

©Iiro Rautiainen

Ei ajateltu mistään mitään sen kummempaa. Kunnes huomasin, että neljä ihmistä puuttuu edelleen istumapaikoiltaan; veljeni M, serkkuni T ja J sekä kaaso A. Eikäää?! Tapahtuuko kohta se, mistä oon vain salaisimmissa unelmissani haaveillut?! En kuitenkaan vielä uskaltanut toivoa liikoja. Kunnes. Tajusin, että salissahan soi hiljaa Viva Forever. Muistattekos kenen biisi se on? Minä muistin ja tulen muistamaan aina. Koskaan en ole mitään bändiä tai artistia kovempaa fanittanut. Voiko tää olla totta?! Odotin sydän kurkussa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja voi sitä ilon ja rakkauden tunnetta, joka mun sydämessäni läikähti, kun mun silmäni näkivät tämän seuraavan näyn:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Into piukeena :)
©Iiro Rautiainen
"Hmmm... Kummallisia tätejä tuolla..."
©Iiro Rautiainen

Oikeesti!!! Mun rakkaat on niin parhaita!!! Spice Girls, ihka elävänä!!! Bussi, vaatteet ja kaikki niin vimpan päälle. Oli puuhkaa, platform-tennaria, minimekkoa...! Ai että! <3

Täytynee tässä vaiheessa valaista teitä hiukan ja kertoa, että mun äidin puolen sukulaislapsilla oli mun nuoruudessa tapana kehittää jouluaatoksi erilaisia jouluesityksiä. Tanssinumeroita, näytelmiä, lauluesityksiä, visailuja, pelejä, vitsinkerrontaa ja mitä nyt ikinä keksittiinkään. Tanssiesitysten suunnittelu ja toteutus oli meistä tytöistä aina tietenkin kaikista kivointa. Oli hauska miettiä kappaleita, koreografiaa ja esiintymisasuja. Eräänä jouluna esitimme kappaleen Stop juurikin Spaissareilta. Pikkuveli M oli Mel B. Koska kunnon afroperuukkia ei siihen hätään hänelle löytynyt, sai vaarin karvalakki kelvata. Tuota esitystä muistellaan suvun kesken tasaisin väliajoin edelleen. Voitte siis arvata, kuinka nappiin tämä hääohjelmanumero ajatuksena siis meni!



Ilmoille kajahti Spice Up Your Life. Maustetytöt parkkeerasivat bussinsa nätisti seinän reunustalle ja bileet olivat valmiit alkamaan. Emma ja Mel B hyökkäsivät yleisön sekaan. He kiertelivät vieraiden joukossa puuhkat ja lantiot heiluen. Mä nauroin niin, että meinasin saada sydärin ja taisipa häävideon perusteella sydäri olla lähellä jollakulla muullakin. Erityisesti Mel B:n lihaksikas vartalo ja seksikkäät tanssiliikkeet tuntuivat kirvoittavan monen monia spontaaneja naurunpyrskähdyksiä X'D

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Kertsin koittaessa kaikki neljä asettuivat riviin yleisön eteen ja varsinainen tanssikoreografia pääsi valloilleen. Yleisö osoitti suosiotaan ja lähti taputtamaan mukana. Kun kertsi loppui, saivat puuhkat ja Spice Up Your Life väistyä uuden kappaleen ja toisen loppuun asti viimeistellyn tanssikoreografian tieltä. Spaissarit veivasivat Who Do You Think You Aren tahtiin kuin viimeistä päivää. Ei vitsit mitä muuveja! 

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Seuraava kappale oli itseoikeutetusti ehkä se Spaissareiden tunnetuin eli Wannabe, jonka kertsin jälkeen tapahtui jotain erikoista. Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat, että bändi oli jäsenen verran vajaa. Sporty Spice puuttuu! :O Mutta huoli pois, hätä ei ollut tämännäköinen. Seuraavaksi oli nimittäin morsiamen vuoro näyttää talenttinsa ;D Mulle tyrkättiin nauhoistaan yhteen sidotut lenkkarit kouraan ja sanottiin, että ole valmiina ottamaan kohta lava haltuun. Minä lauloin Wannabetä tietenkin mukana ja häävideolla näkyy hauskasti, että juuri sillä samalla hetkellä, kun Emma ojentaa mulle lenkkareita, laulan hämmentyneenä "Are you for real?".

©Iiro Rautiainen
Häkeltynyt(kö)?
©Iiro Rautiainen

Seuraavaksi ämyreistä lähti soimaan se jo aiemminkin mainittu Stop. J
a sinnehän minä kohta kirmasin innosta puhkuen rakkaitteni rinnalle. Korkkarit olin potkaissut tietenkin jalasta, jotta mikään ei pilaisi tuota ihanaa hetkeä. Spaissarit ympäröivät mut ja mä kikatin piirin keskellä kuin pikkutyttö konsanaan. Yleisö taputti mukana ja mä olin niin onnellinen! Ihan oikeesti, oisin voinu haljeta siihen paikkaan!

©Iiro Rautiainen

Kertosäkeen tanssikoreografianhan kaikki Spaissari-fanit tietää totta kai ja sitä päästiin sitten tietty seuraavaksi veivaamaan (no okei, täytyy myöntää, että yhdessä kohtaa meni tämäkin hc-fani innostukseltaan liikkeissä pikkusen sekaisin ;).

©Iiro Rautiainen

Muutama encore tuli tietty ja yleisöä pyydettiin myös yhtymään mukaan tanssiin. Nämä hurmaavat kuvat on napattu ehkä koko hääväen vähiten ikinä tanssivista tyypeistä. Good job Iiro! ;) Hyvin on liikkeet hallussa!

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Mutta ei tässä vielä kaikki. Spice Girlseillä oli jotain hihassaan myös Kekeä varten. Ähäkutti, eipäs päässytkään näin vähällä. Kajareista lähti soimaan 2 become 1 ja me viitottiin Keke luoksemme osuvasti "Come a little bit closer baby" -kohdassa. Siinä me sitten halailtiin Keken kanssa ja tanssittiin hitaita Spaissareiden hyöriessä meidän ympärillä ja mm. muodostaessa sydämiä käsillään. Söpöä!

©Iiro Rautiainen

Lopuksi yleisö antoi esitykselle tietenkin sen ansaitsemat raikuvat suosionosoitukset. Osa pyyhki silmiään. Johtuiko se sitten kaikesta siitä nauramisesta vai pienestä herkistymisestä, sitä ei tarina kerro.

Loppukumarrukset.
©Iiro Rautiainen

Omalta innostumiseltani tuskin muistin edes kiinnittää huomiota muun yleisön reaktioihin tähän maailman parhaimpaan ohjelmanumeroon, mutta onneksi valokuvaajamme Iiro sai niitä taltioitua jälkikäteen ihasteltavaksemme. Ja kaikista parasta on tietenkin se, että koska mahtava Juho videokuvasi häämme, on meillä koko esitys muuveineen kaikkineen myös elävänä kuvamuistona! Niin huippua!! Mutta tässä hiukan näitä aitoja reaktioita tähän hulvattomaan häätanssinumeroon ja myöskin muutama priceless otos itse tähdistä täydessä vauhdissa:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Tämä alla oleva kuva kiteyttäköön kiitollisuuteni ja liikutukseni siitä, kuinka järkyttävän onnellinen mä olen mun maustetytöistä ja heidän heittäytymisestään sekä siitä vaivasta, minkä he ovat nähneet suunnitellessaan ja harjoitellessaan tämän ikimuistoisen showpläjäyksen meidän häihin! Sporty Spice -85 on ikuisesti kiitollinen! Parempaa yllätystä ette ois voinu mulle järjestää. Kyllä te vaan mut tunnette, kertakaikkiaan. Perin pohjin <3

©Iiro Rautiainen

perjantai 21. lokakuuta 2016

Puheenvuoro: Morsiamen isä

Voi että, tänään on kyllä niin täydellinen päivä tälle mun seuraavalle postaukselle. Tänään (täällä meillä on vielä 20. päivä) on nimittäin mun maailman kilteimmän ja hyväsydämisimmän iskäni synttäripäivä ja tarkoituksena olisi siis kertoa hieman enemmän hänen osuudestaan meidän hääpäivän kulussa. Kuten jo aiemmin mainitsin oli iskä tietenkin tukeni ja turvani, kun astelin kirkonkäytävää pitkin kohti alttaria ja Keken käsivartta, mutta iskällä oli myös toinen erittäin koskettava ja ikimuistoinen tehtävä hääjuhlassamme. Ruokailun jälkeen oli nimittäin aika seuraavan puheen. Eikä ihan minkä tahansa puheen, vaan rakas iskäni siis asteli mikin ääreen selvästi hiukan jännittäen. 

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Kyllä sieltä hymyjäkin irtos <3
©Iiro Rautiainen

Iskä ei ole se kaikista kovaäänisin eikä suupaltein ihminen, joten jo ylipäänsä se, että hän uskaltautui vieraiden eteen puhetta pitämään, oli aivan järkyttävän ihanaa. Iskä on herkkä ja tunteellinen luonteeltaan, joten luulen, että eniten häntä koko tilanteessa jännittikin se, kuinka hän pysyy kasassa ja pystyy ylipäänsä pitämään puheen loppuun saakka mahdollisilta ja hyvinkin todennäköisiltä kyyneliltään. Kuitenkin jo tässä vaiheessa voin kertoa, että puhe meni aivan tosi hyvin, vaikka välillä pientä herkistymistä olikin havaittavissa. Iskän puolelta siis. Yleisössä ja allekirjoittaneessa herkistyminen kun ei nimittäin ollut pientä nähnytkään, sillä minä ainakin pillitin kuin pikkuvauva suurimman osan ajasta :'D

Itkunsekainen hymy.
©Iiro Rautiainen
No ugly crying ei ihan toteutunut ;'D
©Iiro Rautiainen
Tässä kohtaa taidettiin puhua meidän paluusta Amerikkaan...
©Iiro Rautiainen
Vieraillakin oli kyynel herkässä <3
©Iiro Rautiainen
Ryhmähali iskän puheen jälkeen <3
©Iiro Rautiainen

Iskän puhe oli kaikkea, mitä vain toivoa saattaa. Hauska, koskettava ja kattava. Se kertoi niin minusta kuin Kekestä ja meistä yhdessä. Se kertoi menneistä tapahtumista ja tulevaisuudesta. Se sisälsi neuvoja ja ohjeita. Ja kuten sanottua se siis itketti ja se nauratti. En olisi voinut toivoa mitään enempää. Mun sydän pakahtuu edelleen joka kerta, kun mä ajattelen tuota puhetta ja mun silmiin kohoaa onnenkyyneleet. Mä olen niin ylpeä mun iskästä ja niin onnellinen siitä, että iskä on mun iskä ja, että se antoi meille tämän ihanan muiston, jota me voidaan vielä vuosienkin päästä muistella lämmöllä ja rakkaudella. 


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Keke sanoi häiden jälkeen, että koko päivän koskettavin kohta, sellainen jonka aikana hänen oli kaikista vaikeinta pidättää kyyneliä, oli juuri tämä iskän puhe. Siinä kuulemma vaan on sitä jotain, kun raavas mies itkee, ja olen Keken kanssa kyllä täysin samaa mieltä. Mullahan silmät kostuu heti, kun kuka tahansa itkee, mutta on siinä vaan jotain erityisen koskettavaa, jos näkee, kun mies herkistyy. Kai sitä todistaa harvemmin ja näin se tuntuu jotenkin erityisen syvällä sydämessä. Kiitos vielä iskä! <3 Oot rakas!

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Ai niin, ja jäihän meille vielä ihan konkreettinenkin muisto tuosta iskän puheesta. Iskä nimittäin esitteli vielä puheensa lopuksi hankkimansa valokuva-albumin, johon hän kehotti vieraita jättämään terveisiä mulle ja Kekelle. Se toimi siis ikään kuin vieraskirjana, johon voimme sitten häiden jälkeen teettää myös valokuvia. Ihana ajatus! Näin me saatiin häihin ihan perinteinenkin vieraskirja sormenjälkipuun ja Mad libsien lisäksi, mikä oli tosi kiva juttu.


©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Hyvää syntymäpäivää vielä iskälle ja aurinkoista syksyn jatkoa kaikille teille lukijoille! Täällä Jenkkilässä on ollu viime päivät tosi lämmintä, n. 30 astetta, mutta eiköhän se syksy tännekin pikkuhiljaa saavu. Jouluksi mekin päästään sitten nauttimaan kunnon pakkasista, sillä tarkoituksena olisi lentää silloin Suomeen pikkuvisiitille. Jei! :)

torstai 20. lokakuuta 2016

14 vuotta

Meillä oli tällä viikolla seurusteluvuosipäivä. Ollaan oltu Keken kanssa yhdessä 14 vuotta. Mutta nyt kun me ollaan naimisissa niin tällaisia hömpötyksiä ei kai enää ole tapana juhlistaa :) Nyt juhlitaan vain hääpäiviä. Joten ei mulla muuta. Antaa kuvien puhua puolestaan <3


















Rakastan sua mussu! <3