keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Eläköön photo booth!

Ihastuin ideaan photo boothista jo aivan hääsuunnittelun alkuvaiheessa. Keräsin pikkuhiljaa sitä varten rekvisiittaa, mistä nyt sattui edullisesti löytymään. Aurinkolaseja, päähineitä, taulukehys, kaulakoruja jne., joista kallein oli Tukholmasta ostettu viikinkikypärä (5€). Sen halusin vanhana ruotsinopiskelijana mukaan maksoi mitä maksoi ;) Suurin osa propseista kustansi 0,50-2€ ja yhteensä niihin kului n. 35€. Ostetun rekvisiitan lisäksi me askarreltiin kartongista, softiksesta ja grillitikuista apujoukkojen kanssa viiksiä, huulia, rillejä, puhekuplia ja muita. Materiaaleihin meni ehkä 15€. Kartongit löytyivät suurimmaksi osaksi valmiina omasta askartelutarvikevarastosta. 


Valokuvausnurkan taustana toimi kaitaliinojen ompelusta ylimääräiseksi jäänyt kokonainen hopeinen pöytäliina ja muutama violetti pompom. Yhteensä photo boothiin saatiin menemään semmoiset 60€. Vähemmälläkin oltaisiin päästy, jos joku ei olisi jatkuvasti kulkenut jossain kirppareilla ja muilla haalimassa hassua kuvausrekvisiittaa mukaansa ;)

No mites meidän photo boothia sitten noin niin kuin käytännössä ajettiin? Sen kun tietäs! :D Keken etevä työkaveri J oli nimittäin niin tehokas, että sääti meille koko photo booth -pisteen kuntoon mun laittamatta tikkua ristiin. Tietokoneen näyttö, järkkäri ja langaton etälaukaisin. Niistä oli meidän valokuvaussoppi tehty. Kiitos vielä tuhannesti J:lle niin photo boothin kasaamisesta kuin vehkeiden lainaamisestakin!

Taustalla hieno kamera/näyttöviritelmä.
©Iiro Rautiainen
Kuvattava pystyi näkemään itsensä tietokonaan näytöltä.
©Iiro Rautiainen
Kädessä pidettävän etälaukaisimen avulla 
kuvattava pystyi itse päättämään, milloin kuva otetaan.
©Iiro Rautiainen

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, oli photo booth kova sana lasten keskuudessa. Mutta oli se sitä myös aikusten mielestä! Allekirjoittaneellahan ei ole asiasta varsinaisesti mielipidettä, sillä minähän en muistanut vierailla photo boothissa ollenkaan koko päivän aikana!! Ihan oikeesti, on kait sitä melkoinen tollo! :'D Noh, onneksi muut kuvauttivat itseään sitten senkin edestä :)

©Iiro Rautiainen

Oman photo booth -mokani lisäksi sattui tähän liittyen muutama muukin pikkuruinen erhe, jotka eivät kuitenkaan olleet lähellekään sen mittakaavan juttuja kuin koko valokuvauspisteen unohtaminen, kröhöm :'D Mutta siis. Jossain kohtaa lasten hilluessa photo boothissa oli joku huomannut, että kamera on säädetty hiukan ylös heitä ajatellen. Näinpä tämä joku oli liikuttanut kameraa lapsienkin pituuden paremmin huomioivaan asentoon. Mahtava idea ja ihanaa, että joku hoksasi muksujen ongelman (reppanat olivat roudanneet paikalle tuolin, jonka päälle he nousivat kuviin yltääkseen)! <3 MUTTA kamerahan oli tietenkin säädetty alun perin tarkasti siten, että taustakangas asettuu kuviin nätisti ja lopuissa kuvista tämä ei kameran liikuttelun takia tietenkään enää toteutunut. Noh, tuskinpa tuota kukaan muu niin edes huomaa (ja onneksi kuvia voi aina koittaa vähän rajata ja muokata), mutta kyllä tätä pilkunviilaajaa meinas homma silti hiukan harmittaa. 

Sihti hukassa ;)

Toinen juttu, jota en ainakaan itse tullut etukäteen edes ajatelleeksi, oli se, että kamera ja tietokoneen näyttö, jolta kuvattavat pystyivät siis tarkastelemaan itseään kuvia ottaessaan, sijaitsivat hiukan eri kohdissa photo boothia. Tämä tarkoitti sitä, että suurimmassa osassa kuvista kuvattavat katsovat näyttöä eivätkä suoraan kameraan. Eipä sekään kai mitään haittaa, mutta jos joku tuleva hääpari meinaa tällaisen oikeasti ihan älyttömän kätevän kamera/näyttö/etälaukaisin-kombon toteuttaa, niin muistakaa miettiä näytön ja kameran paikat tarkkaan. Tai laittakaa näyttöön vieraita varten vaikkapa joku lappunen, joka muistuttaa, että mihin päin heidän oikein kannattaakaan ne katseensa suunnata ;)

Katseet harhailee <3

Oiskohan mulla vielä jotain muuta sanottavaa photo boothista? No siis ainakin se, että me saatiin paljon positiivista palautetta valokuvaussopestamme! Ihmiset tuntuivat tykänneen siitä kovasti. Minäkin oon aina käynyt enemmän kuin mielelläni photo bootheissa hassuttelemassa niissä juhlissa, joissa sellainen on ollut. Ja saahan bootheissa otettua myös järkeviäkin kuvia! Ei aina ole pakko höpötellä ja olla kreisiä rekvisiittaa. Meidänkin photo boothissa ikuistettiin häävieraista monta tosi kivaa, oikeaa, kunnollista kuvaa. 

Jotkut ovat varmaan sitä mieltä, että koko photo booth on jo niiiin last season... Mutta minä uskallan olla eri mieltä. Kuka nyt ei nimittäin tulis hyvälle tuulelle tällaisia otoksia katsellessa, häh?! :)

Mummin kulta <3
Lil Gangsta <3
Veijarit <3
Likinäköinen herra Karjunen?
"Ei tietenkään, mä lupaan! Mutta blogista ei ollut mitään puhetta..."
*kjäh kjäh* ;D
Dupont vai Dupond?
Sensuroitu.

Eksyipä photo boothiimme vierailulle muutama maailmanluokan tähtikin... Mutta siitä lisää myöhemmin ;) Seuraavassa postauksessa taidetaan hypätä herkkujen maailmaan. Siihen saakka: Cheeeeeese! 

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Lapsellista touhua, osa 2

Muuta varsinaista ohjelmaa emme aarrejahdin lisäksi lapsille järjestäneet, mutta hyvin he silti näyttivät kekkereissämme viihtyvän :)

Karkkibuffa tikkareineen ja muine makeisineen oli odotetusti heidän parissaan iso hitti:

©Iiro Rautiainen
Isin karkkipussilla.
©Iiro Rautiainen
Pikkuapuri huolehtimassa purnukoiden täyttämisestä.
©Iiro Rautiainen

Lisäksi olimme keränneet heitä varten yhteen juhlapaikkamme tilaan leluja, piirustustarvikkeita ja muuta pientä puuhasteltavaa:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Mitä nyt toistensa halimiselta ja muiden viihdyttämiseltä edes ylipäänsä ennättivät leikkitilaan tutustumaan :'D <3:

©Iiro Rautiainen
Nuorta lempeä :D <3
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Rankan juhlimisen keskellä piti välillä tietenkin myös levähtää:

©Iiro Rautiainen

Yksi lapsia kovasti viihdyttänyt häiden yksityiskohta, jota voisinkin esitellä kenties vaikkapa seuraavassa postauksessa vielä hieman tarkemmin, oli tietenkin photobooth:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen


perjantai 23. syyskuuta 2016

Lapsellista touhua, osa 1: Aarrejahti

Kuten kuvista on käynyt ilmi, oli meidän häissämme jonkin verran lapsivieraita ja halusimme tarjota heille jotain pientä viihdykettä. Päätin turvautua asiassa keneenpä muuhunkaan kuin lasten parissa työskentelevään, maailman luovimpaan ja mielikuvituksellisimpaan kaaso A:han. 

©Iiro Rautiainen

A tarttui tuumasta toimeen ja pyöräytti kasaan aarrejahdin. Niin huippua! Muistan ainakin itse olleeni pienempänä ihan pähkinöinä, jos joskus pääsin etsimään aarretta! Aarrejahdin idea oli yksinkertainen:

©Iiro Rautiainen

APUA! Karkkibuffetin avaimet ovat hukassa! Auta kaasoja ja etsi avaimet, jotta karkkibuffet saadaan auki.

Etene vihje vihjeeltä, kunnes löydät avaimen. Muistathan laittaa vihjelapun takaisin omalle paikalleen, kun olet sen lukenut.

Kun olet löytänyt avaimen, tuo se pöydällä olevaan "lukkoon".

Jokaiselle lapselle on yksi avain

Muistakaa! Mitä useampi avain lukosta löytyy, sitä runsaammat tarjoilut tulevat olemaan. Joten kannustakaa kaikkia lapsia osallistumaan. Ja isommathan tietenkin auttaa pienempiä, eikös vaan!


Aarrejahdin ajankohdaksi valikoitui ruokailun loppupuoli, johon oli muutenkin varattu aikaa vapaalle seurustelulle. A oli piilottanut etukäteen ympäri juhlapaikkaa runomuotoisia kirjallisia vihjeitä, joita ratkomalla pääsi lähemmäs karkkibuffan avaimia. Tässäpä nuo vihjeet:



Hymyä, hymyä! Klik klik! (Vihje johdatti photoboothin luo.)

Missä seuraava vihje,

En taida muistaa.
Kysypäs A kaasolta,
Ehkä hän sen kuiskaa.

Juhlapari toisiaan rakastaa.

Mene läheltä katsomaan. (Tämä johdatti hääparin pöydän luo.)

Maha jo kurisee mulla,

Pöydän alta täytyy kurkata sulla. (Tämä oli ensimmäinen vihje, jonka kaaso A luki lapsille ääneen aarrejahdin alkuun.)

Apua, kohta tulee vahinko,

Ellet ________ kiirehdi jo! (Vihje johdatti vessaan.)

Keke ja Maria on ihan lovessa,

Oisko seuraava vihje jossakin ________? (Seuraava vihje löytyi erään oven takaa.)

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Porukan vanhin lapsi luki loput vihjeet ääneen pienemmille. Voi sitä riemua! Lapset juoksentelivat pitkin juhlapaikkaa, kurkkivat pöytien alle ja ovien taakse vihjeiden toivossa:

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Yksi vihjeistä oli mun ja Keken pöydällä, mikä oli tosi kiva juttu. Oli mukavaa rupatella lasten kanssa samalla, kun he miettivät seuraavan vihjeen paikkaa.

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Lapset saivat vihjeet hienosti ratkottua ja A:n taitavasti askartelemaan karkkibuffalukkoon ilmestyi suuri määrä kimmeltäviä avaimia. Ja siitähän se riemu sitten vasta repesikin, kun karkkibuffet julistettiin avatuksi ja herkkuihin päästiin viimein käsiksi (karkkibuffaan palailen vielä myöhemmässä postauksessa lisää).

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Lapsillehan oli tehtynä myös puuhakassit (Kiitos E ja T, kun kasasitte ne! <3), mutta me unohdettiin kokonaan antaa ne heille... Hups! Noh, eipä tuo lasten juhlintaa ja leikkimistä silti laimentanut ja toimitettiin me ne heille sitten häiden jälkeen :) 

Suurensuuret kiitokset vielä kaaso A:lle tästä järisyttävän kivasta ja kaikkia pieniä yksityiskohtiaan myöten hyvin toteutetusta ohjelmanumerosta!! Mulla ois itselläni mennyt ikuisuus tällaisen suunnittelemiseen, joten oon ihan todella kiitollinen, kun vielä aivan häiden alla ehdit tämän morsiamen vienon pyynnön toteuttamaan <3 Oot ihan paras! Lapset olivat tästä niiiin tohkeissaan!

maanantai 19. syyskuuta 2016

And the winner is...

Nyt mää kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja tabun käteen. Anteeksi. Ei tekosyitä. Oon vaan ollu niin järkyttävän väsynyt ja saamaton meidän viimeisimpien Suomen vieraiden lähdettyä, etten yksinkertaisesti ole jaksanut päivittää blogia. Viime päivät on menneet lähinnä nukkuessa ja telkkaria tölöttäessä. Tai no okei, käytiin me tiistaina kattomassa Suomi-USA jääkiekkopeli DC:ssä. Oli mahetsua!!!

Mutta nyt siihen itse asiaan, minkä takia oon tässä huonoa omaatuntoa reilun viikon tuntenut, eli arvontaan! Kiitos kaikille osallistujille! Teitähän löysi perille yllättävän monikin, vaikken ehtinyt arvontaa missään edes mainostelemaan :) Ihanaa, että teitä vielä siellä näytön takana lymyilee <3 

Onnettarena toimi tällä kertaa hubby (kuka muukaan? XD) ja ihan perinteisellä "kirjoita osallistujien nimet lapulle, laita ne purkkiin ja nosta yksi" -menetelmällä mentiin. 

Söpön Mrs-kaulakorun voittaja on... *rumpujen pärinää*



Onneksi olkoon jenny.vaan! Laitan sulle pikapuolin sähköpostia niin sovitaan tarkemmat speksit toimitukseen liittyen.


Nyt en uskalla kyllä yhtään luvata, kuinka pian jaksan palailla hääpäivitysten merkeissä tänne blogin puolelle. Riippuu ihan inspiraation, energian ja viihdyttävien tv-ohjelmien määrästä ;D Voin olla täällä jo huomenna tai sitten ens kuussa. En aatellu ottaa asiasta stressiä, mutta edelleen on häistä mahtavia juttuja kerrottavana, joten ihan heti ette musta kuitenkaan eroon pääse ;) <3

Kivaa viikkoa kaikille! <3

maanantai 8. elokuuta 2016

Arvonta kärsivällisille lukijoille hääpäivän kunniaksi

Moikka mussukat! Täällä on edelleen kesää vietelty kiireisissä, mutta ah niin ihanissa merkeissä. Meillä on käynyt paljon vieraita Suomesta ja hulluna ollaan kaikenlaista touhuttu ja koettu. Viimeisimpänä käytiin äitin, iskän ja Keken kanssa Floridassa: Miamissa ja Key Westissä. Aivan erityisesti me tykästyttiin tuohon Key Westiin. Ihana pieni merenrantakaupunki, jonne ajettiin upeiden maisemien siivittämää, 42 sillan käsittävää Overseas Highwaytä pitkin, wau! Tuonne on vielä joskus pakko palata! <3

Mutta nyt itse asiaan. Tänäänhän on siis tasan vuosi meidän ikimuistoisista elokuisista häistä, meidän tähänastisen elämämme upeimmasta päivästä, ja siitä syystä, ja myöskin siitä johtuen, että haluan kiittää teitä lukijoita loputtomasta kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä mun hidasta postaustahtia kohtaan, haluan pistää pystyyn pienen arvonnan. 

Arvonnan palkintona on tämä supersöpö rouvaskaulakoru. Aika kiva pieni yksityiskohta vaikkapa häämatkalle tai häiden jatkoille, eikös? ;)



Osallistut arvontaan niinkin yksinkertaisella tavalla kuin jättämällä alle kommenttiboksiin nimesi/nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi, jotta voin voiton sattuessa kohdallesi ottaa sinuun yhteyttä. Toisen arvan saat vinkkaamalla arvonnasta omassa blogissasi. Arvontaan voi osallistua niinkin pitkään kuin 8.9.2016 klo 23.59 (Suomen aikaa) asti. 

Pitkästä osallistumisajasta saatte kiittää meidän pian saapuvia seuraavia Suomen vieraitamme, kahta ihanaa kaveriani, jotka tulevat pitämään minut sopivan kiireisenä kokonaiset kolme viikkoa kestävällä Amerikan visiitillään ;) En uskalla luvata, että muistaisin heidän täällä ollessaan arvontaa suorittaa, joten jätetään sen takia arvonnan huipennus suosiolla vasta myöhemmälle :D

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ja niille, jotka palailevat pikkuhiljaa kesälomalta takaisin töihin: Tsemppiä ja työniloa! You can do it! :)

torstai 30. kesäkuuta 2016

Tervetulopuhe ja onnittelut

Suomen vieraat ovat vielä sen verran jetlageissaan, että menivät aikaisin nukkumaan, joten kerkesinpäs tekemään pikakurkkauksen tänne blogin puolelle :)

Rakas pikkuveljeni ja seremoniamestarimme lupautui pitämään mun ja Keken saavuttua juhlapaikalle lyhyen tervetulopuheen, jonka jälkeen nostimme maljat. Puhe oli ihan nappiin siihen tilanteeseen, kun kaikki jo varmasti odottivat kärsimättömästi mahoihinsa täytettä; hauska, lyhyt ja ytimekäs. Kiitos M! <3

Tervetulopuheen pitäjä <3
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
"Tämä on ilon paeva, tämä on onnen paeva" XD
©Iiro Rautiainen
"Skååål!"
©Iiro Rautiainen

Kilistelyjen jälkeen olikin sitten aika siirtyä onnittelujonoon ja siitä vieraat saivat jatkaa suoraan buffetpöydän antimien kimppuun. Oli ihana päästä tervehtimään vieraitamme ja vaihtaa heidän jokaisen kanssa pikaisesti kuulumisia. 

Mummu <3
©Iiro Rautiainen
Äiti ja poika <3
©Iiro Rautiainen
Pikkuherran kanssa tutustumista <3
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
Vasemmalla meneillään kunnon miehinen halaus/kädenpuristus :D
©Iiro Rautiainen

Onnittelujen jälkeen suuntasimme Keken kanssa viimeisinä buffetpöydän ääreen. Olen tyytyväinen päätökseemme tehdä asiat näin, hieman "epäortodoksisesti". Järjestelyjen myötä vieraat saivat rauhassa odotella meitä saapuviksi omilla ISTUMApaikoillaan eikä mahdollisen hyttysarmeijan/vesisateen/auringonpaahteen keskellä ulkona. Ja kerkesipä suurin jännityskin laueta tuossa onnittelujen aikana sen verran, että allekirjoittaneellekin ruoka maistui paremmin kuin se todennäköisesti olisi maistunut, jos olisin heti ensimmäisenä joutunut sitä napaani lappamaan.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Näyttävä sisääntulo

Moikka muruset! Huh mikä kuukausi takana! <3 Meillä on käynyt kylässä täällä merten takana paljon ihania vieraita Suomesta eikä loppua näy onneksi ihan hetkeen. Äiti, iskä ja pikkusisko ovat vuorossa ensi viikolla ja sen jälkeen vielä pari kaveria saapuu loppukesästä. Ei ainakaan käy aika pitkäksi! Mahetsua! :) 

Tämä vierastulva on kuitenkin tarkoittanut sitä, että blogia on ollut pakko hiukan laiminlyödä, kuten jo jokin aika sitten varoittelinkin, ja hetken aikaa tätä on nyt kestettävä, niin teidän kuin minunkin. Tässä vielä kuitenkin pahoittelut hitaasta postaustahdista ja myöskin hitaasta kommentteihin vastaamisesta! Koitan skarpata, jos vain mitenkään ehdin. 

Nyt kuitenkin takaisin hääteemaan. Kun me nyt kerta asustellaan täällä Amerikassa, mietittiin me pitkään, miten me saataisiin ujutettua jotain amerikkalaista mukaan hääpäiväämme. Paljon yhdysvaltalaisia(kin) hääohjelmia telkkarista katsoneena tuli mieleeni häiden alla, että amerikkalaistyylinen hääparin saapuminen juhlapaikalle kuulutuksineen, biiseineen ja ensitansseineen voisi olla meidän juttu. Eikun tuumasta toimeen!

Tulobiisiksi valikoitui Krista Siegfridsin Marry me. Se oli eka, joka tuli mieleen, ja koska Keke sai valita ensitanssibiisin, sain minä enemmän sanavaltaa tässä asiassa. Pirteä ja hääaiheinen biisi, jolla on mulle suuri merkitys. Eipäs se muita selityksiä taida tarvitakaan! :) 

En unohda tuota hetkeä koskaan! Seremoniamestari ilmoitti mahtipontisesti mikkiin hääparin saapuneen paikalle ja kehotti juhlaväkeä toivottamaan meidät tervetulleeksi. Marry me pauhasi taustalla. Mun sydän pamppaili, kun me astuttiin Keken kanssa käsi kädessä sisälle saliin ja nähtiin kaikki meidän ihanat läheiset. Olin niin fiiliksissä!! Kuten kuvistakin toivottavasti varmasti näkee :) Jopa niin fiiliksissä, että olin kompastua mikkiständiin vieraiden eteen hyppelehtiessäni :D 


Here we come!
©Iiro Rautiainen
Mikkiständiesterata :)
©Iiro Rautiainen
Woohoo! Joku on aika vähän mielissään :D
©Iiro Rautiainen
Onnentunne <3
©Iiro Rautiainen

Sitten olikin häätanssin vuoro. Bestman viritti biisit kohdilleen ja kaiuttimista jyrähti ilmoille In Flamesin Come Clarity. Näin meidän häihin saatiin kivasti mukaan Kekenkin tyylistä musiikkia ja minustakin biisi on vaikuttava. Oli ihana olla Keken käsivarsilla, nojata hänen rintakehäänsä. Me tanssittiin hitaita niin kuin me tanssittiin niitä yli vuosikymmen sitten lukiolaisbileissä baarin tanssilattialla Princen Purple Rainin tahtiin. Vaikka tilanne oli nytkin jännittävä, niin ihan yhtä paljoa meitä kumpaakaan ei kuitenkaan tällä kertaa tainnut tärisyttää kuin tuolla ensimmäisellä kerralla ;)

©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen
©Iiro Rautiainen

Ps. Paljon kaikenlaista on tullut vieraiden kanssa täällä viime viikkoina touhuttua, mutta täytyy nyt erityisesti mainita eräs ilta, kun me katsottiin yhdessä pikkuveljeni ja serkkuni kanssa meidän häävideo. Voi mikä itkumaraton! :'D Nenäliinoille oli meinaan tarvetta! Mutta ah! On se vaan joka kerta yhtä ihanaa palata meidän hääpäivään tuon videon myötä <3 Oli se vaan ihana päivä!