Terveiset sohvan pohjalta

Kaksi viikkoa, yksi 30v.-synttäripäivä, kymmeniä hömppäleffoja, satoja nenäliinoja (joihin on pyyhitty niin kyyneleitä kuin räkääkin) ja tuhansia tylsiä hetkiä myöhemmin... Täällä ollaan. Helmikuun alkupuoli meni armottomasti instaten Hulvatonta Hääkisaa varten ja blogi jäi harmikseni vähemmälle huomiolle. Ystävänpäivä kului hienosti ja hektisesti LMD:ssä. Päivä oli ihana, vaikkakin jäi harmittamaan, että ehdin jutella teidän muiden hääbloggaajien kanssa ikävän vähän. Kiitos kuitenkin mukavista rupatteluhetkistä teille kaikille, joiden kanssa juttusille kerkesin! Erityisesti sulle Monika! <3 Ja tietenkin onnittelut kaikille Vuoden hääblogi -äänestyksessä voiton napanneille blogittarille! I'm proud of you! <3 Hulvattomasta Hääkisasta ja LMD:stä muutenkin lupaan kirjoitella vielä ihan oman postauksen verran, jahka saan järjestäjiltä ja mun mahtavalta Mustaa Makiaa -tiimiltä matskua sitä varten.

Sairastuin flunssaan aika pian LMD:n jälkeen ja vieläkään se ei ole otettaan musta kokonaan hellittänyt. Väsy on armoton ja osa siitä voitaneen laittaa myös Hulvattomaan Hääkisaan kuluneen panostuksen piikkiin. Yöunet jäivät noina kilpailua edeltäneinä parina viikkona turhan vähälle. Sen siitä saa...

Puuh. Mustaa Makiaakin on väsynyt.

Täytyy myöntää, että näiden muutaman viikon aikana, kun blogini on viettänyt hiljaiseloa, on kirjoittaja kärsinyt flunssan lisäksi myös jonkinlaisesta hää-ähkystä. En ole jaksanut ajatella koko häitä, en lukea muita hääblogeja, en surffailla Pinterestissä enkä tilailla hääkrääsää eBaystä. Jopa teidän rakkaiden lukijoideni tänne blogiini jättämiin kommentteihin en ole vastannut. Ja siitä jos mistä olen kokenut huonoa omaatuntoa, mistä ahdistus koko hääaiheen ympärillä on entisestään kasvanut. Mutta tietäkää se, että olen hautautunut peittojen alle sohvalle kaukosäätimen kanssa enkä ole jaksanut somettaa muutenkaan. Täytin maanantaina 30 vuotta enkä ole vieläkään osoittanut FB-kavereilleni kiitollisuutta heidän onnitteluistaan...

Nyt sain kuitenkin vihdoin revittyä itseni takaisin sosiaaliseen elämään ja mistäs muualtakaan tämän paluun ihmisten ilmoille aloittaisin kuin täältä teidän paristanne. Tässä postauksessa itsessään ei kyllä ole päätä eikä häntää, mutta onpahan nyt ainakin ensimmäinen askel otettu tässä sosiaalistumisprosessissani. Katsotaan, jos saisin lähipäivinä jotain muutakin kuin tajunnan virtaa tänne suollettua. Monia monia puolivalmiita postauksia tuolla luonnoksissa odottelisikin. En vain voi osaa niistä vielä julkaista, darn it :/ Toivottavasti pääsisin pian tuotakin salaisuuksen varjoa jo raottamaan.

No ei vaitiskaan :)

Keke kysyi multa maanantaina, että miltä se nyt tuntuu olla kolomikymppinen. Sairaalta, vastasin minä ;) Parempaa loppuviikkoa meille kaikille! Pus <3